Merimaskun kirkon urkujen

MERIMASKUN KIRKON URUT
Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy 1997, opus 142
Äänitys: Ossi Viitala ja Juha Virtanen
Julkisivu: Ossi Viitala
Rakennustyössä ovat olleet mukana myös Esko Virtanen, Jouni Kirsi,
Tom Stenman, Teemu Hyry, Pertti Metsävuo, Jari Hirvonen ja Pertti Montin.
Dispositio ja työn valvonta: Marko Hakanpää
Pillejä 643
II / 13
Mekaaninen soitto- ja hallintakoneisto, yhdistinkoneisto sähkömekaaninen.

Pääpillistöä

I C-g³
Principal 8 fot; C-F puuta, Fs-fs' julkisivussa
Rörflöte 8 fot; C-F puuta
Oktava 4 fot; D-cs julkisivussa
Qvinta 2 2/3 fot
Oktava 2 fot
Trumpet 8 fot

II/I 16'
II/I 8'
I 4'

II C-g³
Flauto major 8 fot; C-h² puuta
Salicional 8 fot; C-H puuta
Flöte dolce 4 fot; C-h¹ puuta
Oboe 8 fot (ent. Turun
Mikaelinkirkon urkujen Schalmei 8')

Tremulant

II 16'
II 4'

Paisutuskaapissa

Ped. C-f¹
Subbas 16 fot; puuta; c-f¹
Violoncellosta
Violoncello 8 fot; puuta
Bassun 16 fot; puuta

I/P 8'
II/P 8'
II/P 4'

"Merimaskun kirkon urut poikkeavat tyylisuunnaltaan, dispositioltaan, äänitykseltään ja ulkonäöltäänkin niistä uruista, joita Suomeen on rakennettu viimeisten 70-80 vuoden aikana.
Urkujenuudistusliike, jonka vaikutus alkoi jo 30-luvulla, tuhosi sumeilematta kaikki tielleen osuneet tämän tyylisuunnan urut rappiokauden soittimina, jopa vielä 80-luvullakin. Onneksi pienten ja köyhempien seurakuntien kirkoissa (mm. Velkualla) on säilynyt joitakin nyt historiallisiksi luokiteltavia soittimia.
Merimaskun seurakunta teki rohkean päätöksen, osin varmaankin Marko Hakanpään vaikutuksesta, tilaamalla nyt valmistuneen kaltaiset urut. On näkyvissä merkkejä siitä, että tämä soitin on eräänlainen avaus kyseisen urkutyypin uudelleen löytämiseen. Käsityksemme ja saamiemme ensivaikutelmien mukaan Merimaskun kirkon urut ovat vähäisestä äänikertamäärästään huolimatta erittäin hyvin seurakuntatyöhön sopiva soitin, jolla monipuolinen konsertointikin onnistuu jopa paremmin kuin monilla 60-80-lukujen paljon suuremmilla uruilla.
Näiden urkujen ihanteena ovat olleet Thulen, Zachariassenin ja Jurvan aikakauden urut. Marko Hakanpään esityksestä kävimme tutustumassa Sauvon kirkon kehuttuihin Jurva-urkuihin; mitoitimme pillejä ja tutustuimme eri yksityiskohtiin. Merimaskun urut eivät pyri olemaan tyylikopio Sauvon uruista, mutta tietyt vaikutteet olemme saaneet sieltä. Samoilla pillien ja muilla mitoituksilla on mahdotonta rakentaa soinnillisesti samanlaisia urkuja kahteen akustisesti niin erilaiseen tilaan kuin mitä Sauvon suuri, keskiaikainen kivikirkko ja Merimaskun pieni puukirkko ovat. Vaikka kyse ei ole tyylikopiosta, useissa kohdin esikuvan vaikutus on ilmeinen; mm. puuhuilujen rakenne on aivan samanlainen kuin Sauvossa. Niiden erikoisuus on pillin sydämen paikka, joka on muutaman millin tavanomaista alempana suuaukkoon nähden, sekä ylälaabion ohennus, joka on tehty pillin sisäpuolelle. Merimaskun kirkon akustiikassa huiluäänikertojen sointi on kaunis, kuulas ja kantava.
Etukäteen askarrutti, miten saadaan tälle tyylisuunnalle tärkeän jalkioäänikerran, Bassun 16’:n sointi tukevaksi ja täyteläiseksi, koska käytettävissä olevaan tilaan eivät mahdu 5-metriset kaikutorvet. Olemmekin valmistaneet alimman oktaavin pillit kaksinkerroin, sisäkkäin. Näin saimme kokopitkät kaikutorvet mahtumaan 2,5 m:n tilaan. Tietääksemme tämä on ensimmäinen puusta tehty onnistunut tämän kaltainen ratkaisu Suomessa.
Julkisivu ja kokopuinen urkukaappi on suunniteltu edustamansa aikakauden mukaisiksi ja ne edustavat lähinnä uusklassismia. Julkisivussa ja urkukaapin suunnittelussa on etsitty liittymäkohtia Merimaskun kirkkoon lähinnä yksityiskohtien osalta. Muuten urkujen luonne on romanttinen, kuten viime vuosisadanvaihteen urkujenrakennukseen kuului.
Urkukaapin pintakäsittelyksi seurakunta valitsi vahauksen, joka on vanhan puunkäsittelytavan kaltainen. Vahaan on lisätty vähän valkoista pigmenttiä, mikä ehkäisee mäntypinnan tummumista. Valinta on osoittautunut hyväksi; se sopii hyvin kirkon interiööriin ja jättää näkyviin hyvän kotimaisen männyn ja puusepäntaidon.
Toivomme ja uskomme, että Merimaskun historiallisesti arvokkaan kirkon uudet urut rikastuttavat ja juhlistavat seurakuntaa ja erityisesti sen musiikkielämää.

Espoossa 26.9.1997
Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy
Ossi Viitala, tekninen johtaja"

"Urkurakentamo Veikko Virtasen soitin Merimaskussa on yhtä aikaa kunnianhimoinen ja säälittävä tapaus. Parikymmentä vuotta sitten Virtanen joko purki tai 'restauroi' arvokkaita Thulé, Jurva ja Zachariassen -soittimia rakentaen tilalle kompromisseja. Nyt hän yrittää jäljitellä Jurvan tyyliä onnistumatta siinä. ... Soittimessa on pyritty ulkoisesti tyylinmukaisuuteen: dispositio ja fasadi näyttävät aidoilta, ja kaappi on avoin ylhäältä. Tyylinmukaisuus on kuitenkin soitettaessa kaukana: principalit ovat liian kilttejä ja kokonaissoinnista puuttuu pohja. Kaikki yhdistimet ovat sähköisiä, mikä on tyylin vastaista."
(Jan Lehtola, Rondo 2 / 1998)